Voiko pettämistä koskaan unohtaa? Voiko unohtaa sitä, että toinen nainen on ollut rakkaan mielestä kiinnostavampi, parempi, kauniimpi, taitavampi, haluttavampi? Voiko unohtaa sitä, että saman vuorokauden sisällä rakas on nainut toista naista ja sitten sinua?

Oikeastaan, ei tuo pelkkä naiminen edes tunnu niin pahalta, seksi on seksiä.
Pahemmalta tuntuu se, että hän on arvottanut toisen naisen sinua paremmaksi. Hän on nauranut sen kanssa, ihaillut sitä ja sen taitoja, pitänyt sen kanssa hauskaa, nukkunut sen vieressä, hyväillyt sitä, ihastunut siihen. Laitellut viestejä, suunnitellut tapaamista, toivonut voivansa harrastaa sen kanssa seksiä sitten kun on sinut saanut jätettyä. Hän ei osaa kieltää itseltään sitä toista ja sen ajattelemista.

Anteeksi antaminen ei ole ollut vaikeaa, mutta unohtaminen näköjään ei ole yhtä helppoa. Menee pitkiä aikoja, etten ajattele näitä ollenkaan ja ikään kuin olisin ne jo unohtanut. Sitten ne vain jostain tulevat, nämä ajatukset.

Luotan Hyväsydämiseen, haluan luottaa. Silti välillä tulee mieleen ikäviä mietteitä, pahoja ajatuksia, epäilyksiä ja kauheita kuvitelmia.
Välillä mieleeni tulee kuvitelma, että soitan hänelle yöllä, kun hän on viettämässä aikaa ystäviensä kanssa. Hän ei vastaakaan puhelimeen. Hän on toisen naisen kainalossa. Niin kuin silloin kerran, kerran ainakin.
Pelkään välillä, että hän edelleen miettii sitä naista, pitää hänen kanssaan yhteyttä, tapaa hänet minulta salaa. Ja vaikkei mitään tapahtuisikaan, pelkään hänen miettivän mitä jos.
Olen myös kuvitellut, että hän saa tietää tulleensa isäksi. Jollekin toiselle. Ja lapsi on saanut alkunsa aikana jolloin olen ollut hänen ja kuvitellut hänenkin olevan minun. Mitä sitten tapahtuisi, voisinko elää asian kanssa normaalisti?

Vaikka Hyväsydäminen on luvannut jatkossakin olla rehellinen, mistä voin tietää onko hän todella? Hän varmasti tajuaa, että menneetkin ovat satuttaneet minua lujaa. Uskaltaako hän, jos jotain käy, ottaa vielä sen riskin ja kertoa totuuden? Minä toivon niin. Olen iloinen, että hän on kertonut minulle kaiken. Tuollaisilla asioilla on taipumus tulla päivänvaloon, ja parempi on kuulla ne suoraan tekijän suusta eikä kiertotietä. Kertominen mielestäni myös tarkoittaa, että henkilö haluaa olla rehellinen riskin tietäenkin.

Ironista, eikö? Minä, pettäjä (entinen sellainen), pelkään petetyksi tulemista.
Hyväsydämisen kanssa ollessani en kuitenkaan kertaakaan ole edes miettinyt muita miehiä. Minä olen oppinut, minä olen tehnyt valinnan olla uskollinen. Nyt tiedän mitä se tarkoittaa ja osaan toimia sen mukaisesti. Eikä minun ole edes tarvinnut tähän "valintaan" käyttää järkeäni. Rakastan Hyväsydämistä niin paljon, etten voisi edes kuvitella häntä loukkaavani pettämällä. Eikä minun tarvitsekaan. Hänestä saan kaiken minkä tarvitsen ja haluan.

Hyväsydäminen epäilee välillä uskollisuuttani. Hän on välillä pelännyt minulla olevan jotain sutinaa muiden kanssa, hän on pelännyt minun pettävän / pettäneen.
Millä oikeudella, tekisi mieleni kysyä. Olenko antanut aihetta epäilyyn? Historia, sehän se. Jos ottaa huomioon suhteemme alun, on hänen epäilyksensä täysin oikeutettuja. Miksi hänen pitäisi luottaa minun nyt olevan uskollinen, kun en naimissa ollessanikaan ollut? Niin. En voi muuta kuin toivoa hänen ymmärtävän minun muuttuneen ja rakastavan häntä aidosti.
Tiedän tiedän, minun pitäisi pystyä samaan. Minun pitäisi uskoa, kun hän sanoo asioiden olevan nyt toisin, kun hän sanoo todella rakastavansa minua. Mutta ihminen on ihminen. Ei kaikki ole aina niin yksinkertaista.

Rakastan häntä ja haluan vanheta hänen kanssaan. Haluan nähdä lastemme kasvavan, haluan nähdä lastenlastemme kasvavan. Ja haluan kokea sen kaiken hänen rinnallaan.

Asetin itselleni rajoitteen, lapsen aika ei ole ennen kuin olen päässyt yli viime vuoden tapahtumista. Luulen kuitenkin, ettei sitä voi unohtaa kovin helpolla, joten saattaisin olla jo kyvytön saamaan lasta, jos jäisin sitä aikaa odottamaan. Luulin päässeeni siitä yli, mutta välillä ne muistot ja mietteet vain valtaavat mielen. Valitettavasti. Onneksi suurimman osan aikaa tuo aika ja nuo tapahtumat sekä tunteet on haudattu ja painettu unholaan.