Hyväsydäminen toi minulle muutama viikkoa sitten työmatkaltaan parhaan mahdollisen tuliaislahjan.
Polvillaan hän sanoi minulle japaniksi kauniin lauseen, meidän yhteisen rakkaudentunnustuksemme, ja avasi korurasian. Samettipedillä oli kaksi kaunista sormusta.

Kihloissa, olemme nyt siis kihloissa. Ratkaisu on tuntunut oikealta, todella hyvältä. On vaikea sanoin kuvailla, miten varma olo minulla tästä onkaan. Rakastan Hyväsydämistä enemmän kuin mitään tai ketään koskaan.
Kihlaushan on perinteisesti lupaus avioliitosta. Naimisiin ei minulla kuitenkaan ole kiire. Ehkä sitten jonain päivänä, ehkä, mutta ei vielä. Minulle kihlauskin riittää lupaukseksi yhdessä olemisesta, siitä että haluamme olla toistemme kanssa ja todella panostaa tähän suhteeseen. Ei sillä että jotenkin pelkäisin naimisiinmenoa tai etten haluaisi sitä, en vain koe sitä välttämättömäksi. Minä tiedän nytkin olevani Hyväsydämisen ja tiedän hänen olevan minun.

Alkuaikoinamme joku epäili, kuten minäkin, miten juhlasta toiseen rientävä hauskanpitoa täynnä oleva suhteemme kestäisi arjen. Hyvin se on kestänyt, ja arki tuntuu jopa paremmalta kuin pelkkä ilakointi. Töistä ja muista menoista huolimatta on meillä tullut tavaksi mm. syödä yhdessä. Tietenkään se ei joka päivä onnistu, mutta aina mahdollisuuksien mukaan. Usein vielä kokkaammekin yhdessä.
Ja niinkin hassulta kun se kuulostaa, minusta on ihanaa, että menemme usein nukkumaan samaan aikaan. Ne lyhyet hetket sängyssä ennen valojen sammuttamista ovat täysin kahdenkeskeistä aikaa. Vaihdamme muutamia sanoja, halailemme ja suukottelemme. Joka ilta saan mennä hyvillä mielin nukkumaan. Ja joka aamu tuntuu hyvältä avata silmänsä ja nähdä rakkaansa siinä vieressä. 
Silti, arjen lomassa osaamme edelleen pitää hauskaa. Näemme kavereita, käymme ulkona yhdessä ja erikseen sekä osaamme suoda toisillemme sen tärkeän oman ajan, mitä pidän tärkeänä. 

On vaikea uskoa, että voisi löytää rinnalleen jotain näin hyvää, että jonkun kanssa oikeasti voisi tuntua tällaiselta, saisi olla täysin oma itsensä ja silti tuntea olevansa kokonaan hyväksytty ja rakastettu, vikoinensakin. Ja silti niin on käynyt, olen löytänyt Hyväsydämisen.