Olemme muuttaneet Hyväsydämisen kanssa yhteen. Tai oikeammin minä olen muuttanut hänen luokseen. Olen oikeastaan jo koko kesän asustellut hänen luonaan ja vähitellen tuonut tavaroita tänne, mutta viime kuun lopulla toimme kaikki tavarani ja kävin palauttamassa vuokra-asuntoni avaimet. Jo pitkään on minusta tämä uusi koti tuntunut kodilta ja vuokra-asuntoni vain vuokra-asunnolta.
Olin kuitenkin tällä viikolla vielä yhden yön vanhassa asunnossani. Kämppä oli jo melkein tyhjä, kaapit tyhjennetty, suurin osa huonekaluista viety, seinät ja lattiat tyhjinä. Tiedättehän, miltä tyhjät asunnot kuulostavat? Asunto oli aution ja hiljaisen oloinen. Halusin vielä kerran nukkua siellä, uuden elämäni ensimmäisessä kodissa. Mieli ei ollut kuitenkaan haikea, vaan rauhallinen ja tyyni. Näin kaiken on pitänytkin mennä. Tuntuu hyvältä asua nyt täällä, yhdessä Hyväsydämisen kanssa. Minun on hyvä olla hänen kanssaan. 

Avopuolisoita, mehän olemme nyt avopuolisoita. Se ajatus ei pelota eikä ahdista yhtään, vaan olo on varma.

Nyt kesällä Hyväsydäminen on tutustunut sukuuni. Hänet on otettu hyvin vastaan ja kaikki ovat pitäneet hänestä. Moni sukulaisistani on sanonut että minäkin olen paljon avoimempi ja iloisempi kuin vuosikausiin. Varovaisuus ja sulkeutuneisuus on taas poissa. Hienoa jos muutkin huomaavat minussa sen muutoksen, jonka itsekin olen tuntenut. Ei se pelkästään Hyväsydämisestä johdu, joskin hän tuo kyllä paljon iloa elämääni. Minulla todellakin on paljon parempi olla itseni kanssa ja nykyisin koen, että voin todellakin olla oma itseni, eikä minun tarvitse esittää mitään tai käyttäytyä "tietyllä tavalla".