Lähdimme eilen Hyväsydämisen kanssa hetken mielijohteesta elokuviin ja
illan viettoon kahdestaan. Matkalla Hyväsydäminen sanoi jotain, joka lämmitti
mieltäni todella. Hän sanoi, että kanssani ulos lähteminen tuntuu siltä kuin
lähtisi ulos hyvän ystävän kanssa. 

Minä tunnen samoin. Hän ei ole "vain" miesystävä, hän on myös ystävä.
Kaveri, jonka kanssa voi hullutella ja pitää hauskaa. Mennä ulos ja jutella,
katsella ihmisiä ja viettää laatuaikaa. Ystävä, jolle voi sanoa jos surettaa,
joka lohduttaa silloin kun tarvii sekä osaa olla hiljaa ja jättää rauhaan silloin
kun niin vaaditaan.

Eksän kanssa emme koskaan käyneet tällä tavoin ulkona. Jos lähdin ulos,
lähdin ystävieni kanssa, mutta mieleeni ei edes tullut ottaa eksää mukaan.
Ja nyt tuntuu, että ulos lähteminen ilman Hyväsydämistä olisi niin paljon
tylsempää. Hänen kanssaan on mukava olla.