Olimme Hyväsydämisen kanssa lomalla käymässä vanhempieni luona.
Heti ensimmäisenä iltana, kun olimme ystäväni luona iltaa viettämässä,
soitti Turistiopas minulle, tiesi minun tulleen kaupunkiin. Tiedän kyllä millä asioilla
hän soitti vaikkei sitä sanonutkaan, mutta kerroin olevani nyt Hyväsydämisen kanssa.
Tuntui hyvältä ajatuskin siitä, ettei minun tarvitse "turvautua" seikkailuihin, sillä minulla on nyt oma rakas, jonka kanssa saan jakaa kaiken, enkä vain samaa peittoa
satunnaisesti. Puhelusta ja ystäväni reaktiosta Hyväsydäminen ymmärsi, että minulla on ollut peliä soittajan kanssa.

Nukkumaan mennessä Hyväsydäminen kysyi Turistioppaasta. Olin jossain vaiheessa
iltaa sanonut jotain todella ajattelematonta ja julmaa. Hyväsydäminen oli kirjoittanut tekstiviestiä jollekulle 
ja samaan aikaan ystäväni eräälle miehelle. Minä sitten olin tokaissut jotenkin: 
"Pitäisikö minun sitten soittaa Turistioppaalle.." Itselläni ei ole siitä minkäänlaista mielikuvaa, mutta sen kuultuani tuli minulle paha mieli. Miten olen saattanutkaan sanoa jotain niin ilkeää, vaikkakin kenties vitsinä. Etenkään kun en todellakaan ajattele mitään sellaista.
Uskon sanojeni loukanneen Hyväsydämistä ja siksi minulle tulikin niin paha mieli. 
Tilanne, jossa lauseen olin sanonut, sai kenties minut tuntemaan itseni ulkopuoliseksi, hylätyksi. 
Ja kun vielä aika ajoin mieleeni nousee pelko Hyväsydämisestä toisen kanssa. Se vanha minä nousi siis esiin: "hyökkäys on paras puolustus, loukkaa niin et tule loukatuksi". Voi itku.

Toisaalta oli hyvä, että asia tuli puheeksi. Emme olleet aiemmin puhuneet keskenämme taukomme aikaisista tapahtumista. Nyt kerroimme toisillemme mitä olemme kokeneet ja tehneet sinä aikana. Hyväsydäminen kertoi omista seikkailuistaan ja minä omistani. 
Vaikka olimmekin silloin molemmat vapaita, tunsin silti mustasukkaisuuden tunteita
kuullessani toisista. Niin kai Hyväsydäminenkin. Unen tullessa olin hieman surullinen ja pahalla mielellä, mutta seuraavana päivänä kaikki näytti entistäkin kirkkaammalta. Minusta oli hyvä että juttelimme noistakin asioista. Olimme rehellisiä ja jaoimme ne vaikeatkin asiat. Ehkä molemmat tajusimme, että olisimme voineet jatkaa elämäämme ilman toisiammekin, emme olisi jääneet yksin (en minäkään, vaikka se jätetty olinkin) vaan olisimme pystyneet jatkamaan eteenpäin erilläänkin. Mutta - me halusimme toisemme, me valitsimme olla toistemme kanssa. Sillä vaikka seuraa löytyisi ja minulle olisi 
ollut "suhdekin tarjolla",  halusin Hyväsydämisen takaisin koska hänen
kanssaan on niin hyvä olla. Miksi tyytyä johonkin jos voi saada parempaa?

Ei näistä asioista ole aina helppo puhua toisen kanssa, mutta olen iloinen, että me
puhumme niistä vaikeistakin asioista. En ole koskaan ollut kenellekään näin rehellinen,
en puhunut yhdenkään miehen kanssa näin avoimesti asioista. Tapahtuman jälkeen on tuntunut rakastan Hyväsydämistä vieläkin enemmän.