Olen pitkään nukkunut huonosti. Heräilen, olen levoton, saan paniikkikohtauksia herätessäni. Lihakseni nykivät niin etten saa unta.

Olen viimeisen viikon aikana nukkunut monta yötä Hyväsydämisen vieressä. En ole aikoihin nukkunut niin hyvin kuin hänen lähellään. Edelleen saatan herätä yöllä muutamaan otteeseen, mutta se uni minkä nukun, on sikeää ja rauhallista. On ollut ihana herätä aamulla virkeänä ja hymyilevänä.

Minä istun sängyn laidalla ja Hyväsydäminen on polvillaan edessäni. Hän suutelee ja halaa minua. Voisimmepa olla aina näin, hän sanoo, rakastan. Aivan kuin meidän olisikin aina kuulunut olla näin, vastaan. 

En ole koskaan uskonut rakkauteen ensi silmäyksellä, en ole uskonut "sielunveljeyteen". Silti hänen kanssaan on niin hyvä olla, voisiko tämä olla sitä. Samalla minua pelottaa, mitä jos tämä ei olekaan mitään sellaista. Jos minä taas pelästyn ja satutan Hyväsydämistä. Jos minä taas juoksenkin karkuun. 

Pettämisestä alkaneet suhteet kestävät keskimäärin alle vuoden. Käykö meillekin niin?