Minua pelottaa. Uuteen astuminen, tutusta ja turvallisesta irroittautuminen.
Miten pärjään maailmassa, osaanko hoitaa kaikki asiat itsekseni, tulenko onnellisemmaksi?
Olen kuitenkin ollut tässä suhteessa jo niin pitkään, että rutiineista ja asioiden
hoidon järjestelyistä on tullut tapa, minä hoidan nämä asiat ja Mies nuo. Osaanko hoitaa nyt ne "Miehenkin" asiat?

Olen katsellut asuntoja ja sekin tuntuu niin vaikealta, en osaa päättää edes paikkakuntaa
 mihin haluaisin. Tänne en aio jäädä, joten yksin tulen olemaan kuitenkin uudella 
paikkakunnalla. Muuttaisinko lähelle Hyväsydämistä - siellä nimittäin olisi sopivia asuntoja ja muitakin tuttuja sekä sukulaisia. Sinne muuttamisessa olisi se "huono" puoli, että se vaikuttaisi siltä, kuin olisin muuttamassa Hyväsydämisen vuoksi juuri sinne. Siellä olisi paremmat työmahdollisuudetkin. Vai muuttaisinko aivan uudelle paikkakunnalle, jossa en ole edes käynyt.
Siellä taas ei ole ketään tuttuja, mutta toisaalta sieltä olisi lyhyt matka melkein minne vain ja samoin hyvät työmahdollisuudet, uskoisin. Jonkinlainen turvaverkko lähellä tuntuisi hyvältä ajatukselta. Toisaalta minun olisi varmaan hyvä opetella todellakin olemaan itsekseni, ilman sitä turvaverkkoa...
Sitäkin olen miettinyt, että pitäisikö minun muuttaa nyt heti, vai vasta, kun palaan
työreissulta ensi kuun lopussa. Tavallaanhan minun ei kannattaisi maksaa ensi kuusta vuokraa,
kun en kuitenkaan olisi "kotona", toisaalta asiat on ehkä hyvä saada hoidettua pois alta.

Mies on pelottavan iloinen ja hyväntuulinen. Hän on jättänyt ratkaisun tekemisen nyt täysin minulle, lähden tai jään. Hän kuitenkin yrittää koko ajan saada juttuamme toimimaan, keksiä ratkaisuja ja parantaa arkea. Minä tavallaan pelkään sanoa niitä lopullisia sanoja, vaikka olenkin jo 
saanut kantani kerrottua ja ilmaistua haluttomuuteni jatkaa. Tiedän, että hän voi tehdä tästä
todella vaikeaa ja rumaa, ja kai minä yritän vältellä sitä. 

Tämä blogi on näköjään muuttanut hieman muotoaan/ sisältöään sitten aloituksen. 
Iloisesta ihastumisen hehkutuksesta ollaan päädytty vaikeampiin eikä niin iloisiin asioihin.
Tällaista tämä elämäni nyt on ollut. Saa nähdä mihin tämä vielä johtaa ja miten tämä blogikin
muuttuu, millaisen sisällön tämä huomenna saa.