Huh huh mikä viikonloppu. Kaksi ja puoli vuorokautta Hyväsydämisen kanssa. Olimme siis ystävien kanssa juhlimassa ja meno oli melkoista. Kenellekään ei kyllä enää jäänyt epäselväksi missä mennään ja mikä meidän tilanne on, emme siis osanneet olla "siivosti". Viikonloppu oli siis rankka mutta aivan mahtava ja todella hauska. 

Vietin yöt Hyväsydämisen kainalossa. Tämän sunnuntaipäivän käytimme vain sängyssä loikoillen ja torkkuen. Hänen lähellään on hyvä olla. Häntä voi koskettaa ja olla liki ilman että sen aina pitäisi johtaa seksiin. Jotenkin olen Miehen kanssa vältellyt kaikenlaista koskettamistakin, koska sen pitäisi sitten aina johtaa seksiin.

Kuten täällä jo kommentoitiinkin, olemme nyt viettäneet vain sitä "juhlaa" glittereineen. Arki tulee jossain vaiheessa vastaan, mutta minä ainakin odotan sitä. Haluan nähdä, millaista se Hyväsydämisen kanssa olisi. En kuitenkaan halua nyt heti viettää kovin tiivistä eläää hänen kanssaan, vaan keskittyä enemmän itseeni. Selvittää itselleni kuka olen, kuka haluan olla ja mitä haluan tehdä. Sain tarjouksen vuoden pituisesta työpestistä. Tarjous houkuttelisi, sillä voisin silloin asua kaukana kaikista näistä kuvioista. Saa nyt nähdä.

Olen päättänyt kertoa Miehelle tilanteen oikean laidan. Ensin ajattelin kertoa vain taudista (olin siis positiivinen) ja jättää muun kertomatta. Mutta onhan tämä tilanne niin väärin Miestä kohtaan, ehkä hänen kuuluisi saada tietää millainen olen ollut ja miten huonosti häntä kohdellut. Vai kannattaako kertoa koko juttu vai vain osatotuus? On kai parempi että Mies kuulee asian minulta kuin jostain muualta. Asiasta tietää jo niin moni, että tieto saattaisi hyvinkin kantautua Miehen korviin. Kertominen jännittää ja pelottaa, mutta se on tehtävä, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.