Huomasin helmikuisen kirjoitukseni Menninkäisestä. Väsyin häneen.
Tai en häneen, mutta hänen juttuihinsa.
Nettikeskustelumme eivät sisältäneet enää "oikeita asioita",
vaan hän oli heti tervehdyksen jälkeen aloittamassa nettiseksiä.
Hän on minulle rakas ja läheinen, mutta hei –
on minussa muutakin kuin ruumis! (kuulostaapa vitsiltä)
Minä haluaisin oppia tuntemaan hänet uudelleen kokonaan,
en vain hänen seksisaavutuksiaan.
Puhuimme usein, että tapaisimme ja kokeilismme livenä uudestaan,
näin 13 vuoden jälkeen. Olisihan se ollut houkutteleva ajatus,
kokeilla mitä toinen on vuosien varrella oppinut.
Ja olisihan siinä varmasti ollut melkoinen tunnelataus mukana,
olihan hän ensimmäiseni, kuten minä hänen.

Nyt viikolla Menninkäinen oli laittanut tiedotteen meseensä,
josta sai ymmärrettyä että hän on tulossa kaupunkiin.
Liekö ollut minulle suunnattu viesti, mutta jätin sen huomiotta.
En ehdi, enkä edes halua. Haluaisin tavata hänet kyllä,
mutta haluaisin tehdä sen vain ystävinä, vaihtaa kuulumisia tms.
Hän kuitenkin kutsuisi minut vain hotelliinsa.

"Antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa", voisi joku nyt tokaista. Niin kai.
Mutta pitäisihän sitä toisenkin osata erottaa fantasia todesta. En kai koskaan
oikeasti ollut häntä tapaamassa, kai..